ELEGY XX.
TO HIS MISTRESS GOING TO BED. COME, madam, come, all rest my powers defy ; Until I labour, I in labour lie. The foe ofttimes, having the foe in sight, Is tired with standing, though he never fight. Off with that girdle, like heaven's zone glittering, But a far fairer world encompassing. Unpin that spangled breast-plate, which you wear, That th' eyes of busy fools may be stopp'd there. Unlace yourself, for that harmonious chime Tells me from you that now it is bed-time. Off with that happy busk, which I envy, That still can be, and still can stand so nigh. Your gown going off such beauteous state reveals, As when from flowery meads th' hill's shadow steals. Off with your wiry coronet, and show The hairy diadem which on you do grow. Off with your hose and shoes ; then softly tread In this love's hallow'd temple, this soft bed. In such white robes heaven's angels used to be Revealed to men ; thou, angel, bring'st with thee A heaven-like Mahomet's paradise ; and though Ill spirits walk in white, we easily know By this these angels from an evil sprite ; Those set our hairs, but these our flesh upright. Licence my roving hands, and let them go Before, behind, between, above, below. O, my America, my Newfoundland, My kingdom, safest when with one man mann'd, My mine of precious stones, my empery ; How am I blest in thus discovering thee ! To enter in these bonds, is to be free ; Then, where my hand is set, my soul shall be. Full nakedness ! All joys are due to thee ; As souls unbodied, bodies unclothed must be To taste whole joys. Gems which you women use Are like Atlanta's ball cast in men's views ; That, when a fool's eye lighteth on a gem, His earthly soul might court that, not them. Like pictures, or like books' gay coverings made For laymen, are all women thus array'd. Themselves are only mystic books, which we —Whom their imputed grace will dignify— Must see reveal'd. Then, since that I may know, As liberally as to thy midwife show Thyself ; cast all, yea, this white linen hence ; There is no penance due to innocence : To teach thee, I am naked first ; why then, What needst thou have more covering than a man? |
ELEGIA 20.
RAKASTAJATTARELLEEN NUKKUMAAN MENNESSÄ. Tule, neitoseni, tule, kaikkea lepoa voimani kaihtavat; Siihen asti kunnes uurastan, ponnistelen. Vihollinen usein, vastustajansa näkösällä, Väsyy seisomaan valppaana, vaikkei taistelisikaan. Pois liivi, taivaankannen lailla säkenöivä, Paljon kauniimman maailman ympäröivä. Avaa kimaltava haarniskasi, jota käytät, Jotta uteliaitten typerysten silmät siihen pysähtyisivät. Avaa nauhasi, koska niiden musikaalinen helinä Kertoo minulle sinulta, nyt on nukkuma-aika. Pois onnekas korsetti, jota kadehdin, Joka pysyy paikallaan ja silti pystyy seisomaan niin lähellä. Leninkisi lähtiessään sellaisen kauneuden paljastaa, Kuten kukkaniitty vuoren varjon paetessa. Pois metallinen otsaripasi, ja näytä Karvainen diadeemisi, sinussa oleva. Pois sukat ja kengät, sitten pehmeästi kulje Tässä rakkauden pyhikössä, tällä pehmeällä sängyllä. Tuollaisissa valkeissa kaavuissa taivaan enkelit ennen Ilmestyivät ihmisille; sinä, enkeli, tuot mukanasi Taivaankaltaisen Mahometin paratiisin, ja vaikka Pahat henget kulkevat valkoisissaan, tunnistamme helposti Tästä nämä enkelit paholaisista; Ne panevat karvat, mutta nämä lihamme, pystyyn. Valtuuta vaeltavat käteni ja anna niitten liikkua Edes, taakse, väliin, yli, alle. Voi Amerikkani, uusi maani, Valtakuntani, turvallisin yhden miehen miehittämänä, Minun jalokivikaivokseni, keisarikuntani; Kuinka siunattu olenkaan täten sinut löytäessäni! Näihin kahleisiin sitoutuminen on vapautta; Sitten, mihin käteni on asetettu, siellä sieluni sijaitsee. Täys alastomuus! Ilot kaikki ansiotasi ovat; Kuten sielut ruumiittomat, pitää olla ruumiitten vaatteettomat Nauttiakseen täysistä iloista. Jalokivet käyttämät naisten Ovat kuin Atalantan pallot heitetty näkyviin miesten; Jotta typeryksen silmien osuessa jalokiveen Hänen maallinen sielunsa tavoittelisi sitä, ei heitä. Kuten kuvat, tai kuten kirjojen kirkkaat kannet tehty Maallikoille, ovat naiset näin pukeutuneet. He itse ovat vain mystisiä kirjoja, jotka meidän —heidän suosiollisuutensa korottamien— Täytyy nähdä paljaana. Sitten, koska saan luvan tietää, Yhtä vapaasti kuin kätilöllesi näytä Itsesi; heitä kaikki, juu, jopa valkoinen pellavas pois; Viattomalle ei ole synnintyötä : Opettaakseni sinua, olen alaston ensin ; entä sitten? Miksi tarvitsisit muuta peitettä kuin miehen? |
to Works of John Donne |